Kurssilaisten kertomuksia –

Artturin tarina

Olin juuri ajelemassa regressio kurssilta kotia, ja mietin jaksaisiko käydä kaverilla kahvilla vielä iltasella. Kaksi päivää oli mennyt kuin siivillä, ja pää täynnä kaikenlaisia ajatuksia. Kotona käytiin vaimon kanssa läpi kaikkea mitä oli tapahtunut ja ihmeteltiin yhdessä kaikkea mitä olin nähnyt ja kokenut. Vaimoni kävi kurssin jo aikaisemmin syksyllä mistä minä sain kimmokkeen lähteä myös.

Soitin ystävälleni ja hän lupasi keitellä nokipannukahvit jos kävisin kylässä. Rupateltiin ystäväni kanssa tovi ja imuroitiin pannukahvit huiviin ja sanoin että nyt pitää lähteä huilimaan, oli takki sen verran tyhjä.

Kotona kömmähdin sohvalle ja hetken siinä loikoiltuani vaimoni kysyi että olitko nuotiolla?? Vastasin että en ollut, että ystäväni oli kahvit jo keittänyt kun saavuin sinne. Vaimoni sanoi että nyt haisee kyllä sitten tupakka? Ihmettelin tätä kun minä olin pari kertaa aikaisemmin haistanut tupakan ja vaimoni ei. Sitten tuli mieleen kun olimme vaimon kanssa yhdessä enkeli-illassa ja kysyimme Saralta ja Eijalta että mistä moinen voisi johtua, niin selvisi että kyseessä saattaa olla henki. Ja Sara kehotti kirjoittamaan paperille kysymyksiä.

Sanoin vaimolle että ota paperia ja kynä ja kirjoita kysymys paperille, tiiä vaikka vastais? Vaimo sanoi että nyt tuntuu kyllä vähän hölmöltä, mutta kirjoitti kuitenkin... Kuka olet ja mistä tulet? Vastaus tuli vaimolleni heti... Henki ja kaukaa.. Pohjanmaalta. Nyt vaimo sanoi että kuvittelenkohan minä nämä vastaukset?? Sanoin että eläpäs nyt ja sanoin että kirjoitapas että onko mies vai nainen? Vastaus tuli että nainen...(naurua) ja ei kun mies. Eikä tarvi pelätä.

Olimme molemmat hieman hämillämme ja tuumittiin että kuvitellaanko koko juttu? Sanoin vaimolleni että kirjoittaa miksi on täällä? Vaimo rupesi kirjoittamaan ja sanoi että se vastasi ennen kuin kerkesi edes aloittaa... Henki kertoi että oli valmistanut vanhan kaapin joka meillä on olohuoneessa. Kysyimme että mikä on hengen nimi ja hän vastasi vaimolleni että Artturi. Sitten kysyimme että tietääkö hän että on kuollut?.. Joo-o tuli vastaus. Oli outo tunne kun minä kysyin ja vaimolleni tuli vastaus saman tien. Kysyimme että onko Artturi laittanut mitään merkkiä kaappiin josta hänet voisi tunnistaa, niin vastasi että laatikon pohjassa on hänen merkit.

Kysyimme että mitä hän polttaa kun haisee tupakka, niin vastasi että piippua ja tupakkaa. Sitten kysyimme että miksi hän on täällä. Artturi vastasi että nyt on oikea aika, ja hän haluaisi jo kotiin. Kysyimme että haluaako hän että etsimme jonkun joka auttaa häntä kotiin vai mitä hän haluaa? Artturi vastasi että me auttaisimme ja että kyllä te osaatte.. Kysyimme että mitä jos teemme jotain väärin niin käykö hänelle jotain pahaa? Hän vastasi että ei voi tehdä väärin. Tuumimme vaimon kanssa hetken ja muistimme että valoportaat voisi olla se juttu millä Artturia voisimme auttaa. Otin vaimoani kädestä kiinni ja kysyin että näkeekö Artturi portaat mitkä kuvittelin mieleeni? Artturi sanoi että kyllä hän näkee ja sanoi että vihdoinkin. Pyysin oman enkelini portaitten yläpäähän Artturia vastaan ja vaimoni enkeli tuli alas saattamaan Artturia kotiin. Piippu suussa Artturi kiipesi verkkaisesti portaita. Vaimoni sanoi että Artturi lähti juoksemaan kun pääsi rappuset loppuun. Sitten vaimoni kysyi, voiko se huudahtaa että tsadaa?? Sanoin että miksei voisi. Sen jälkeen ei enää kuulunut mitään joten luultavasti Artturi pääsi kotiin. Olohuoneessa oleva kaappi on yli sata vuotta vanha, joten Artturilla on ollut pitkä taival takana. Jälkeenpäin mietittiin, että olisi voinut hieman tarkemmin kysellä mistäpäin oli kotoisin, mutta tilanne oli niin hämmentävä, ettei tullut silloin mieleen. Mutta pääasia että Artturi pääsi kotia, hänelle kaikkea hyvää toivoo

- Anitta ja Tommi -

Takaisin alkuun...